Niittyjen alla varjojen valot, haudattuna onnelisten loppujen valtakuntaan. Poltettu sade vasten ihoa, pistelee varpailla se, joka on kohdattu paikoillaan (ei se tee kipeää)
Hän sitoi kätensä haaveitten laivaan, mutta ei kuitenkaan anna sen kuljettaa
Älä anna niitten hämätä, siivekkäiden.
Älä ainakaan hetkestä ikuisuuteen (minä elän siinä edelleen)
Mutta rakastan niitä niin paljon
etten enää pysty luopumaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti