löytäjä saa pitää

Älä mene

minä pyysin

keuhkoissani tyhjää

aamulla hänen

särkynyt helmansa

oli sänkyni päädyssä

ja heräsin huutoon ilman aurinkoa

ja vain koska se on ikävä

ja epätäydellinen

se on aitoa

sinä jäät hetkeksi vain (sellaisena)

Hänen äänensä oli tyhjä, minun äänessäni vävähteitä tulevista eilisistä jotka ovat edelleen liian lähellä (ehkä hän olisi minulle sanonut menneeni jälleen lankaan, kuinka minä en ymmärrä sitä mitä oli vielä eilen, sitä mitä ei ole enää tänään) minä painauduin vasten maalattua seinää, se alempi osa maalattiin yli kymmenen vuotta sitten.

Hengitin sisääni kuihtunutta

sellaista jota yritettiin 

leikata pienemmäksi

kun juostiin kilpaa sormenpäillä

silloin vielä toisiamme kiedottiin

enää sitä en tarvitse

et ehkä sinäkään

hauraat sen kasvot iltaisin

Hän laskee hiuksiaan ääneen, erottelee hiljaa toisistaan, kertoen samalla tarinoita joita kukaan ei ole ennen kertonut.
Hän kertoo taivaankappaleitten kaiuista, jotka riittävät täyttämään metsikön takana olevien lasten valtakunnan. Niitten kahlitut katseet ja kuluvat minuutit, omien luitten tilalla olevat lintujen luut. Raskaita höyheniä keinujen peittona (niitten takana olevat olemattomat seinät, valkoisilla valheilla täytetty huone) siellä ne leikkivät, leikkivät ja piilottavat kielletyt hameidensa taskuihin. Turvassa.

Hän kulkee polkuja takaperin, eteenpäin vaikka aikoja sitten olisi pitänyt kääntyä vasemmalle. Tai oikealle, ei hän enää muista. Hän tietää, että minä muistan sen viimeisen illan jolloin katoaa tarina (jolla ei ole sanoja) jonka minä vielä joskus haluan kertoa.
Silloin, kun kuiskataan hiljaa toisen korvaan minä en enää pelkää.

sen näkee hänen silmistään

taidan rakastaa sinua niin

lupasin palata niiden sanojen mukana

Kuin se kaikki olisi ollut vain unta

jonka sivut loppuivat kesken

vaikka pieni kosketus olikin vielä iholla

ja väsynyt kahteen peittoon kietoutuneena

minä palasin takaisin kotiin

vajoan läpi kylmää lattiaa

enkä yritä saada kiinni

välillä hetki onnellinen

Jos kasvot oli koristettu musteella

ja niissä maailmoja joita ei oltu tarkoitettu näkemään

ja katseita katsomassa polvillaan

sävytettyinä kalpeilla huulilla

Oli tyhjää täydessä huoneessa

oli punaisia hiuksia valkealla

ajatuksia kämmeniin suljettuina

ja tytöllä säihkyvät silmät

kuiskailevan apua minusta (minä)

mutta ei tänään

ei vielä tänään