sokeat varjojen takana

Maailma pyörii ympärillä, tuhat aurinkoa yrittää saavuttaa jotain niin uskomatonta ettei maailman mielen tajunta ymmärrä mitään, mikä on sidoksissa jonkinlaisessa kaikkeudessa. Hiljaiset sillat näyttävät tanssin liikkeitä ihmisten lanteilla, tuuli tarttuu lanteisiin kiinni ja keinuttaa puolelta toiselle. Silmissäni pyörii suuri keinu, suurempi kuin karuselli, pyöreämpi kuin maailmanpyörä. Korviin kantautuu naurua, epätodellista ja teennäisen kaunista. Pelottavaa. Hymyilevät niin, että sydämeen sattuu.
Taivas on täynnä reikiä, raunioina olevat liikkeet yrittävät kertoa jotain mistä ei saa kiinni. Se vain pyörii, pyörii niin lujaa, että hiukseni leijailevat höyheninä silmilleni sokeaksi. Enää voin vain tuntea, tuntea liikkeen kaikuvat askeleet. Jaloilla paino, katse niin tummunut. Se näkyy hiusteni läpi.
Jossain kaukana kuuluu viulun soitto, se tuntuu luuytimissä asti. Viettelee jokaisen lihaksen ja jokaisen verisuonen sormenpäitä myöten. Liike muuttuu raskaaksi, hiljaa painaudun maahan kuunnellen hengitystäni. Kiivasta ja raskasta. Sydän ja minä voimme kadota nyt yhdessä.

Ja hetkessä ihoni katoaisi

luitteni sekaan

pimeässä