Taivas on täynnä reikiä, raunioina olevat liikkeet yrittävät kertoa jotain mistä ei saa kiinni. Se vain pyörii, pyörii niin lujaa, että hiukseni leijailevat höyheninä silmilleni sokeaksi. Enää voin vain tuntea, tuntea liikkeen kaikuvat askeleet. Jaloilla paino, katse niin tummunut. Se näkyy hiusteni läpi.
Jossain kaukana kuuluu viulun soitto, se tuntuu luuytimissä asti. Viettelee jokaisen lihaksen ja jokaisen verisuonen sormenpäitä myöten. Liike muuttuu raskaaksi, hiljaa painaudun maahan kuunnellen hengitystäni. Kiivasta ja raskasta. Sydän ja minä voimme kadota nyt yhdessä.
Ja hetkessä ihoni katoaisi
luitteni sekaan
pimeässä

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti