Hänen äänensä oli tyhjä, minun äänessäni vävähteitä tulevista eilisistä jotka ovat edelleen liian lähellä (ehkä hän olisi minulle sanonut menneeni jälleen lankaan, kuinka minä en ymmärrä sitä mitä oli vielä eilen, sitä mitä ei ole enää tänään) minä painauduin vasten maalattua seinää, se alempi osa maalattiin yli kymmenen vuotta sitten.
Hengitin sisääni kuihtunutta
sellaista jota yritettiin
leikata pienemmäksi
kun juostiin kilpaa sormenpäillä
silloin vielä toisiamme kiedottiin
enää sitä en tarvitse
et ehkä sinäkään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti