Sitten kun siinä ei ollut enää rusetteja vierekkäin helmoillanija tuuli ei puhaltanut niin kuin ennen
valoja kerrottiin kuiskaamalla laulua
käheällä äänellä
arpien jälkeen
ne eivät huuda
eivätkä itke
naura
tai tunne
mitään missä on salaisuuksia sinusta
mutta minä tunnen
sen kaiken
runoina hyödyttömien hengityksieni seassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti