maanantai 20. joulukuuta 2010

se hiipii ja sitä paleltaa

Hänet oli lukittu ovien taakse, niiden ovien joita näin unissani. Niiden takana vesi lepää taruina maanteillä, kylmyyttä vastaan on rakennettu tähtitorneja.



Siellä ei tuhota aikaa
eikä ennen iltaa kuljeteta
sydäntä hautausmaan lävitse.

Koska siellä ei tarvitse uskoa mihinkään
eikä huutaa liikaa
tai kadota tullakseen
siellä vain kierretään ympyrää
 eikä koskaan pysähdytä.

Oliko se todella 
se paikka 
jonne hän halusi

2 kommenttia:

  1. vain, koska hän ei tiennyt millainen se paikka lopulta olisi.

    VastaaPoista
  2. näkisi vielä huomenna ja ylihuomennakin vaikka silmät olisivat kiinni ja syöty.

    VastaaPoista